Jos musiikin tekemistä voisi verrata talon rakentamiseen, bassorumpu olisi sen perusta. Bassorumpu antaa musiikille sykkeen, vie sitä eteenpäin ja saa yleisön liikkeelle. Bassorummun eteenpäin vievä rytmi ylittää kaikki musiikkigenret, ja sen merkitys on yhtä suuri rockissa, metallissa ja soulessa kuin R&B:ssä, hiphopissa ja popmusiikissa. Bassorumpuja on saatavilla lukemattomissa eri muodoissa, koossa ja materiaaleissa – ja siksi myös niiden sointiväreissä riittää valinnanvaraa.
Bassorummun historia
Bassorummun juuret ulottuvat kauemmas historiaan kuin minkään muun modernin rumpusetin rummun. Bassorummun vanhin esi-isä on turkkilainen davul, suuri sylinterimäinen rumpu, jossa on kaksi ohutta rumpukalvoa. Sitä soitetaan erilaisilla malleteilla, jotta rummusta saadaan aikaan erilaisia ääniä. Davulia käytettiin ensisijaisesti sotarumpuna marssirytmin ylläpitämiseen ja vihollisen pelotteluun taistelukentällä. Vaikka moderneja bassorumpuja ei enää käytetä sodankäynnissä, niiden vanha voima ja painokkuus ovat yhä syvällä bassorummun DNA:ssa.
Moderni bassorumpu
Tuntemamme bassorumpu sai alkunsa vuonna 1909, kun William F. Ludwig keksi ensimmäisen toimivan bassorumpupedaalin. Nyt rumpalit pystyivät soittamaan bassorumpua jaloillaan, jolloin kädet vapautuivat monimutkaisten kuvioiden soittamiseen virveleillä, tomeilla ja symbaaleilla. Sittemmin bassorumpu on kehittynyt edelleen monipuoliseksi ja ilmeikkääksi instrumentiksi, jollaisena sen nykyään tunnemme.
Bassorummut-valikoima on valtava. Saatavilla on 18-tuumaisten klubisettien bassorumpuja aina 26-tuumaisten jättiläisten kokoluokkaan asti, ja lisäksi voit valita eri syvyyksistä. Bassorummut valmistetaan myös monista eri materiaaleista, kuten vaahterasta, poppelista, koivusta, akryylistä ja jopa metallista. Jokaisella materiaalilla on omat tunnusomaiset soinnilliset ominaisuutensa. Laaja valikoima bassorumpukalvoja antaa lisäksi mahdollisuuden hienosäätää bassorummun soundia entistä tarkemmin.
